KYLMÄVERISESTI

Niin on sitten "kylmäverisesti" luettu. Kirjastossa kirja on sijoitettu dekkarihyllylle, Capote itse on sanonut kirjan olevan "ei-fiktiivinen romaani", minkä mukaan kirjaa ei varmaankaan voi hyllyttää. No, joo kirjassa murhataan/ tapetaan ja sitten etsitään rosvoja, mikä varmaankin tekee kirjasta dekkarin.

En nyt rupea tässä sen laajemmin analysoimaan kirjaa kun se tuntui niin pahuksen monisyiseltä, keskityn pariin mielenkiintoiseen teemaan, joita kirja herätteli.

En muista lukeneeni niin yksityiskohtaista kuvausta ihmisen psyykkeestä kuin miten Capote kuvasi toista murhaajaa Perry Smithiä. Capote vietti useamman vuoden tutustuen tuohon mieheen ja onnistui luomaan hyvin uskottavan kuvan rikollisen mielen rakenteista. Myös sivuhenkilöt olivat kuvattu hienosti, ja mielenkiinto säilyi pidempienkin mielenkuvausten aikana.

Yhteiskuntakritiikki osuu koko kuolemantuomio instituutiota vastaan. Systeemi joka sallii tappajan tappamisen on mustavalkoinen ja kostonhaluinen. Kritiikin kärki on oikeuden käsittelyssä, jossa kysytään käsittääkö syytetty tekonsa merkityksen ja laittomuuden. Psykiatrille annetaan mahdollisuus vastata vain joko kyllä tai ei, syvällisempi analyysi, ymmärtäminen ja selittäminen sivuutetaan. Oikeus ei halua eikä saa kuulla murhamiesten tarinaa. Lukijansa Capote sen sijaan antaa kuulla surullisen tarinan murhaajista, mitä kuunnellessa oikeus muuttuu yksioikoisuudessaan omaksi irvikuvakseen.

Hämmästely -mentaliteetti on mielestäni varsin ominaista periamerikkalaiselle kulttuurille. Asioita hämmästellään “Oh, really”, “Oh, thats terrible”, “Oh, how nice” -ja sitten vaihdetaan aihetta tai TV-kanavaa. Ikinään ei ole aikaa tai kiinnostusta miettiä syitä ja seurauksia. Asioihin reagoidaan tunteella ja voimakkaasti.

Tässä kontekstissa Capote kirja edustaa täysin vastakkaista näkökulmaa. Hän kuvaa tapahtumat varsin “ei-fiktiivisesti” ilman kiihkoa, ilman selityksiä. Lukija ei saa mitään vinkkejä miten pitäisi reagoida, hän kuulee ainoastaan tarinan, josta pitäisi kai olla jotain mieltä...

EVAKKO

NYT-liitteessä oli varsin mielenkiintoinen ja koskettava (outo ilmiö ah-niin-älykössä-liitteessämme) juttu Mukhtar Abibista. Joka tapauksessa jo otsikko "evakko" oli nerokas.

Uhoavan Gnun kanssa keskustelimme kuinka em. sanaa on vain ja ainoastaan käytetty Talvi- ja Jatkosodan ajan sodan jaloista evakuoiduista, sitä kautta sana on leimautunut jotenkin umpisuomalaiseksi, olemmehan kuulleet monta kertomusta noista katkerista vaiheista. Ehkä juuri tuon takia evakko-sanalle on varattu paljon enemmän empatiaa kuin maahanmuuttajalle saatika elintasopakolaiselle.

Erinomainen idea sekoittaa vähän pakkaa ja kirjoittaa somalitaustaisesta Muktharista nimenomaan evakkona. Kielitoimisto määrittelee sanan (sota)siirtolaiseksi.

homma käyntiin

Tässä alustavaa tietoutta tulevista keskustelun aiheista:

Tällä hetkellä lueskelen Truman Capoten "kylmäverisesti" -kirjaa, mieshän on tällä hetkellä aika pop (joskin kuollut -kai?) kun on ihan omaelämänkerrallinen leffa pyörimässä ympäri savanneja. Kirja on koko lailla loppusuoralla ja jonkilaisia ajatuksen tapaisia on herännyt tämän modernin klassikon pohjalta.

Mikael Niemen "populaarimusiikkia Vittulajänkältä" luin viikko sitten, på finska föstås. (Alkuperäiskielinen painos odottelee kirjahyllyssä -eläkkeellepääsyäni olettaisin.) Filmatisoinnin kirjasta olinkin jo nähnyt mikä tavallaan häiritsi lukukokemusta. Koko ajan mieleeni tuli vain leffan syöttämät mielikuvat ja vertailut mitä ei oltu kerrottu leffassa tai kuinka se poikkesi kirjan antamaan kuvaan. Jaa, että mitä mieltä olen kirjasta... Se oli hauska... Hmm... Pitänee vielä vähän hioa näitä kriitikon taitoja. "Comments" osuudessa voi auttaa diagnuusia analysoimaan kirjaa.

Kokeile! Kaikki kommentit julkaistaan ja huonot poistetaan!


Ps. Analyyttisiä ajatuksia voi kopioida mm. kiiltomato-sivustolta...

Pps. Blogin aloituspäivästä ja sisällöstä huolimatta kyseessä EI ole aprillipila.

tervehdys gunnailta

hei... diagnuusi tässä... ilmoja pidellyt... ...