KYLMÄVERISESTI
Niin on sitten "kylmäverisesti" luettu. Kirjastossa kirja on sijoitettu dekkarihyllylle, Capote itse on sanonut kirjan olevan "ei-fiktiivinen romaani", minkä mukaan kirjaa ei varmaankaan voi hyllyttää. No, joo kirjassa murhataan/ tapetaan ja sitten etsitään rosvoja, mikä varmaankin tekee kirjasta dekkarin.
En nyt rupea tässä sen laajemmin analysoimaan kirjaa kun se tuntui niin pahuksen monisyiseltä, keskityn pariin mielenkiintoiseen teemaan, joita kirja herätteli.
En muista lukeneeni niin yksityiskohtaista kuvausta ihmisen psyykkeestä kuin miten Capote kuvasi toista murhaajaa Perry Smithiä. Capote vietti useamman vuoden tutustuen tuohon mieheen ja onnistui luomaan hyvin uskottavan kuvan rikollisen mielen rakenteista. Myös sivuhenkilöt olivat kuvattu hienosti, ja mielenkiinto säilyi pidempienkin mielenkuvausten aikana.
Yhteiskuntakritiikki osuu koko kuolemantuomio instituutiota vastaan. Systeemi joka sallii tappajan tappamisen on mustavalkoinen ja kostonhaluinen. Kritiikin kärki on oikeuden käsittelyssä, jossa kysytään käsittääkö syytetty tekonsa merkityksen ja laittomuuden. Psykiatrille annetaan mahdollisuus vastata vain joko kyllä tai ei, syvällisempi analyysi, ymmärtäminen ja selittäminen sivuutetaan. Oikeus ei halua eikä saa kuulla murhamiesten tarinaa. Lukijansa Capote sen sijaan antaa kuulla surullisen tarinan murhaajista, mitä kuunnellessa oikeus muuttuu yksioikoisuudessaan omaksi irvikuvakseen.
Hämmästely -mentaliteetti on mielestäni varsin ominaista periamerikkalaiselle kulttuurille. Asioita hämmästellään “Oh, really”, “Oh, thats terrible”, “Oh, how nice” -ja sitten vaihdetaan aihetta tai TV-kanavaa. Ikinään ei ole aikaa tai kiinnostusta miettiä syitä ja seurauksia. Asioihin reagoidaan tunteella ja voimakkaasti.
Tässä kontekstissa Capote kirja edustaa täysin vastakkaista näkökulmaa. Hän kuvaa tapahtumat varsin “ei-fiktiivisesti” ilman kiihkoa, ilman selityksiä. Lukija ei saa mitään vinkkejä miten pitäisi reagoida, hän kuulee ainoastaan tarinan, josta pitäisi kai olla jotain mieltä...
posted by diagnuusi @ 20:17
10 Comments:
Kuulostaapa hyvältä. Pitänee tarttua ko. kirjaan vielä tämän vuoden puolella. Dostojevski kai aloitti tuollaisen kuvaustyypin, jossa lukijalle ei anneta "tarpeeksi" vihjeitä ja vastauksia. Vaikka kuinka yrittäisi miettiä, onkin pakko YMMÄRTÄÄ niitä kaikkia omituisia ihmisiä.. Tästä riittäneekin keskustelua muutaman kommentin verran? (Mutta voih, en ole lukenut tuota kirjaa.)
Mielenkiintosta indeed. Täytyy kyllä nostaa hattua moisille kirjailijoille, tollaselle
"piilokasvatukselle" (ai miksi PIILOkasvatukselle? Uskon että kaikki kirjan lukeneet eivät ymmärrä kasvaneensa ja kypsyneensä puhuttaessa omista asenteistaan.. aivan,lauseeni sisälsi siis väitöksen että kaikki lukeminen avartaa, joko tietoisesti tai tiedostamatta)ja ihmisten ravistelulle taitaa olla tilausta ajasta ja paikasta riippumatta.
Kiitokset kommenteista molemmille!:)
Uhoavalle: tosiaan Dostojevski pureutuu varsin asiallisesti mielensisäiseen maailmaan. Erona Capoteen on ehkä, että Capote kertoo enemmän tarinoita henkilöidensä historiasta ja kriittisissä hetkissä hän hieman etäännyttää lukijaansa itse tapahtumista.
Gnustonelle: Ihmisten ravistelulle on kyllä aina paikkansa, kuolemantuomion kritiikki on yhtä aiheellinen niin 50-l. kuin nykypäivän jenkeissä.
Lukemisen ainaisesta avartavuudesta en ole aivan samaa mieltä. Avartaa tai kaventaa, mielestäni se riippuu lähinnä lukijan mielentilasta: etsiikö hän tukea väitteilleen vai yritääkö hän löytää jotain uutta -tiedostamatta tai tiedostaen tottakai.
Niinhän ne kategorisoinnit toimii: "muista" haetaan aina omaa kategorisointia pönkittäviä piirteitä (usein neg.) kun taas "meistä" haetaan yhtälailla pönkittäviä, mutta positiivisella tavalla. On esimerkiksi varsin yleistä vertailla "meitä" niihin "muihin" nimenomaan niin että valitsee vertailuryhmäksi nimenomaan heikomman kuin itse. Tooodella sekava selitys, mutta kunhan tuli pulistua.
Lähetettyään tajunnan virtana kirjoittamansa kommentin, hän pysähtyi tarkemmin miettimään väittämäänsä ja totesi sen lopulta falskiksi. Vaan mitä hän yritti sanoa? Mitä hän mahtoi ajatella päästäessään moisia lapsuksia suustaan? Kyllä, hän puhui ajatellen itseään ja käytti sanaa "avartuminen" tarkoittaessaan "kasvamista". Hän tunnisti molemmat suunnat, joko hakea vahvistusta omille mielipiteilleen tai etsiä jotain uutta. No, mitä kasvua se sitten on että hakee vahvistusta jo valmiina oleville mielipiteilleen? Hänelle se on kasvua, rohkaistua seisomaan entistä vakaammin mielipiteittensä takana, avata suunsa kritiikkiin silloin kun näkee sen tarpeelliseksi, voittaakseen pelkonsa tulla vähätellyksi mielipiteittensä takia. Ja varsinkin silloin, kun on avoin uusille ajattelutavoille, lukemisen kautta voi kohdata sellaisia ajatusmalleja ja tutustua sellaisiin hehnkilöitä, joihin ei tule törmättyä oman makuunsa sopivaksi kasatussa kaveriporukassaan..
Sitten hän hengittää syvään, liian lyhyiksi jääneiden yöunien saattelemana jatkaa hyttiinsä miettien, mitä sitä tuli nyt sanottua ja mikä jäi tälläkertaa ottamatta huomioon.
Niin, siis sehän jäi myöntämättä että kyllähän sitä aina sen verran sokea on itselleen että hakee välissä myös niille itsekkäille mielipiteilleen ja päähänpinttymilleen tukea. Eli avartaa ja kaventaa, kuten sanoit.
Konsensus lienee nyt siis saavutettu, oli avartava kokemus eli ei. Gnustonenkin sisäiset teesit ja antiteesit lienevät jo synteesissä;)
Diagnuusi kiittää osallistujia ja muistuttaa että blogi on parhaimmillaan keskustelufoorumina -ja aiheitahan on maailma pullollaan...
Espanjalainen lukijakuntasi puhuu täällä:
http://ecologismolaico.blogspot.com/
..tosin espanjaksi.
Nyt kun olet syvällisesti perehtynyt ihmismielen pimeään puoleen, osaat varmaan sanoa, onko INGSOCilla rikollinen mieli.
Itse en ole kirjaa lukenut, mutta samannimisen elokuvan olen nähnyt. Heikointa leffassa oli näyttelijänohjaus, mutta visuaalisesti ja rytmiltään se oli paikoitellen todella hieno. Elokuvakin tavoitteli mahdollisimman paljon todenmukaisuutta. Se oli jopa kuvattu oikeassa murhapaikassa, hirttopaikkakin taisi olla ihan autenttinen.
En tajua miksei tämä Blogger suostu päivittämään tietoja reaaliaikaisesti...
Anyway, kunhan saan uuden juttuni julkaistua, kaikki voivat tulla toteamaan INGSOCin rikollisen luonteen. Tarjolla on siis ämpärikaupalla myötähäpeää ja/tai vahingoniloa.
Lähetä kommentti
<< Home