diagnuuseja

gommentointia ja girjallisuusgiljotiini vihreiltä gunnailta

14 toukokuuta, 2006

Canal Grande

Aristoteleen oppien mukaan Raittila marssittaa humoristiseen kirjaansa joukon yksiulotteisia arkkityyppejä, kulttuuritantta on kulttuuritantta, insinööri on insinööri, dosentti on dosentti ja niin edelleen. Asetelma toimii varsin hyvin -myös Finlandia-palkinto raadin mukaan.


Suomalainen nelihenkinen lähetystö on passitettu Venetsiaan tarkoituksenaan pelastaa Venetsia vääjäämättömältä tuholta. Jokaiselle on määrätty oma tarkka tehtävänsä, mutta yksitellen suomalaiset eksyvät Venetsian satoja vuosia vanhoille kujille. Siinä vähän taustaa. Kirjan ydin on mielestäni lähetystön selviytymis... tai siis selviytymättömyystarinat.

Kirjan survivoriksi mielestäni nousee venetsialainen poliisipäällikkö, joka tapahtumien pyörteissä onnistuu pysymään joten kuten selvillä vesillä. Hän toimii umpikierossa sosiaalisessa verkostossa jouhevasti, onnistuen edistämään yleistä hyvää. Hän ymmärtää mihin voi vaikuttaa ja minne ei ole syytä työntää nokkaansa. Insinöörimme GPS-laitteelle koordinaatit ovat taas liian sekavat ja suomalainen opas (Tuuli) on taas kadottanut jotain oleellista moraalistaan suunnataakseen oikeaan suuntaan. Poliisipäällikkö onkin loppupeleissä ainoa, jonka kartta, kompassi sekä mielenterveys ovat kunnossa ja siten jää “pelastamaan” Venetsiaa.

Monelle suomalaiselle EU-virkamiehelle kirja taitaa olla liian totta luettavaksi. Insinöörityyppisiä virkamiehiä taitaa olla liiankin kanssa, tästä väitteestä voin jopa antaa esimerkin: Aikoinaan EU:n parlamentissa pyydettiin lyhentämään puheenvuoroja päätösten nopeuttamiseksi (toivotonta?) ja suomalaiset ottivat tämän tietenkin niin tosissaan, että tulkit eivät pystyneet kääntämään lauseita ymmärrettävällä tavalla. Kieliopillisia helmiä ei sitten kuultukaan ranskaksi. Nykyään virkamiehiä opetetaankin sanomaan juttunsa pidemmän kaavan mukaan, jotta edes joku saisi tolkkua.

Raittila on varsin pätevä tarinankertoja ja karrikoija, varsinkin insinööri – dosentti -tutkaparin seikkailut ovat hauskaa luettavaa. Harvassa ovat tällaiset fiksut ja viihdyttävät kirjat.

3 Comments:

At toukokuuta 15, 2006 4:39 ip., Blogger uhoava gnu said...

Kuulostaa kiinnostavalta! Pitänee lukea tämän vuoden puolella. (Harmi kun en osaa vielä lukea ja neuloa samaan aikaan.)
Mitkä olivat mielestäsi kirjan kolme parasta asiaa? Entä heikointa?

 
At toukokuuta 15, 2006 10:32 ip., Blogger INGSOC said...

Kuulostaa mukavalta ja letkeältä. Harmi etten ole vielä oppinut lukemaan työtä tehdessä... Ehkä kesällä vois olla jotain toivoa kun oon skeittipuistossa duunissa. Tosin minulta varmaan odotetaan jonkinlaista sosiaalisuutta - eli kesä täytyy kait lööbailla, pelata korttia ja juoda kokista. Harmi!

 
At kesäkuuta 03, 2006 6:00 ip., Blogger uhoava gnu said...

Luin Dan Brownin Enkelit ja demonit, josta aiemmin puhuttiin. Kunhan olet lukenut sen tai Da Vinci koodin, voidaan jutskailla Brownista. Sen enempää nyt paljastamatta..

 

Lähetä kommentti

<< Home